Tunnetalletus

Sain sinä kesäisenä iltana ajatuksen. Seisoin pyykinhakumatkalla hetken aikaa ulkona terassilla. Aurinko laski takapihan koivikon takana, joitain liikenteen ja lintujen ääniä kuului kaukaa. Kukat ja vastaleikattu nurmi tuoksuivat, taisipa läheiseltä pelloltakin kietoutua jokunen aromi tuoksujen kimaraan. Mies oli nukuttamassa lapsia ja minulla oli hetki ihan omaa, kuin varastettua aikaa. Seisoin siinä terassilla ja tajusin yhtäkkiä, että juuri nyt minulla on kaikki. Sitä ei voinut mitata rahassa, siihen ei ollut edes tarvetta, se ei ollut sellaista, se vain jotenkin oli... Niin, kaikki.

Kyyneleet nousivat silmiini ja ihoni meni kananlihalle, kun mietin, että tätä hetkeä ei kukaan minulta voi ottaa pois, olen pakahduttavan onnellinen juuri nyt. Tunsin mielettömän syvää kiitollisuutta elämälle. Kaikkien vaikeidenkin aikojen jälkeen olin saanut kaiken tämän. Vaikka huomenna koko maailma romahtaisi, tämä hetki oli minun ja sen tunteen voisin muistaa aina.

Silloin sen keksin. Tänä kesänä säilöisinkin marjojen ja kesän makujen lisäksi mieleeni muistoja ja tunnetiloja. Painaisin ne mieleeni vaikka pakottamalla. Yksityiskohtien ei tarvitsisi olla oikein, vain väläys sieltä, toinen täältä, minun omana kokemuksenani. Muistaisin tästä päivästä sen, millaista on herätä auringonpaisteeseen, lukea lehti leikkimökin terassilla, ajaa pyörällä kaupunkiin ja takaisin lapsen laulaessa kyydissäni koko matkan ja vielä sen kun olen tehnyt iltapalaksi oman pihan vatuista marjapiirakkaa ja leipomukseen penseästi suhtautunut pienin tuumaa, että: "Voin minä vielä tilkan nykäistä!" Silkkaa onnea, sydämeni pakahtuu!

Kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen on mielestäni hienoa, mutta näin tuulella käyvän ja vaihtelevasti innostuvan ihmisen on vaikea saada aikaiseksi sellaista. Siispä olkoon tunnetalletukset minun kiitollisuuspäiväkirjaani. Muistan hetkistä mitä muistan, mutta toivottavasti muistan sen onnen ja kiitollisuuden tunteen. Ja sitten kun koittaa se talvi, konkreettinen tai henkinen, aion avata säilömäni muiston yksi kerrallaan ja nauttia sen. Se on varmasti vähintään yhtä terveellistä kuin pakastimeesta ammennettu kesä.