Hutikassa

Viime juhannuksena keskusteltiin jälkikasvun kanssa siitä, mitä tapahtuu jos juo kaljaa. Yritin pukea asiaa 4- ja 2-vuotiaille sopivaan muotoon ja sanoin, että jos liikaa juo, tulee huono olo ja menee hutikkaan. Pienempi tuumasi, että: “Sitten meidän pitäisi tulla hakemaan teidät sieltä.”

Huomio nauratti ensin, mutta ajoi minut sitten miettimään, että mitenkä totta tuo lausahdus onkaan. Siellä sitä lapset aika monessa perheessä ja aika monena viikonloppuna odottelevat vanhempiaan Hutikasta. Etukäteen ei aina edes tiedä, että milloinka sieltä palataan ja missä kunnossa, onko reissu vain pikavisiitti vai viekö se viikon ja palatessa haistaan konferenssilta. Vaikka se tuttu ja turvallinen aikuinen ei ehkä fyysisesti huojuisikaan mihinkään, ajatuksissaan hän on poissa. Mahtaa siitä olla seurauksena lapselle aika turvaton olo. 

Oma alkoholin käyttöni on lasten myötä kutistunut ihan minimiin. Osittain sen takia, että yhdistän sen mielessäni rentoutumiseen ja lasten kanssa totaalirelaksaatio on useimmiten haave vain. Siispä kun otan, haluan olla ihan vapaa arjen paineista. Siksi varmistan sen, että niinä muutamina kertoina lapset ovat visusti hoidossa. Harvoin ottaminen aiheuttaa sen, että jo pienikin määrä nousee helposti päähän. Minulle riittää siis vaikkapa lasillinen viiniä ja koen, että jo sen jälkeen lapseni katselevat minua kummeksuen. 

Lapsuuden perheessäni alkoholia käytettiin maltilla, jos ollenkaan. Silti muistan eräätkin sukujuhlat, joissa joku kaukaisempi sukulainen vetäisi kunnon kännit ja lauloi, huusi, tanssi, haastoi riitaa tai jotain vastaavaa. Muistan, kuinka paljon häntä pelkäsin. Aikuisia käytös nauratti, he tunsivat henkilön ja olivat nähneet saman jo monta kertaa, mutta itse piileskelin sängyn alla ja pelkäsin vietävästi.

Muutamaa lasillista ruuan kanssa nyt tuskin kukaan voi paheksua, jos pitäydytään todella siinä muutamassa lasissa. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun silmälasit vinossa punaiset läikät poskillä soperretaan, että: "Muutamanhan minä shiinä vaan join jajaja..." ja samalla potkitaan pulloa pidemmälle pöydän alle, ollaan mielestäni hypätty just siihen kulkupeliin, joka vie sinne Hutikkaan. Ei saa ymmärtää väärin, välillä voi olla ihan hyvä ja tarpeenkin käydä pikaisesti Hutikassa jos sinnepäin on asiaa, mutta lasten paikka se ei ole. Ja on sitä paitsi julmetun tylsää, jos seuraava päivä menee jetlagista toipuessa.